Espoolainen pelimanni

        Martin Hellström (1898–1989)

Kun puhutaan kansanmusiikkipitäjistä, useimmilla tulee ensin mieleen Kaustinen lännessä ja vaikkapa Rääkkylä idässä. Mutta myös pääkaupunkiseudulla on ollut erittäin vilkasta kansanmusiikkitoimintaa. Suuressa kaupungissa on aina ollut paljon muuta toimintaa polkemassa kansanmusiikkia alleen.

–Olen asunut koko ikäni eri puolilla Espoota, kertoo harmonikkataiteilija ja taiteilijaprofessori Maria Kalaniemi. Perheessäni ei ole pelimanneja, mutta musiikki on toki aina ollut perheessämme tärkeä, se on kuulunut sekä arkeen että juhlaan.

12-vuotiaana Maria Kalaniemi aloitti opinnot Espoon musiikkiopistossa, joka oli ensimmäinen musiikkiopisto Suomessa jossa toimi myös kansanmusiikkiryhmä.
–Ryhmää pitivät Leikarit-yhtyeen soittajat ja siellä soitettiin kappaleita Espoosta, mm. Martin Hellströmin soittamia kappaleita.

–Täällä pääkaupunkiseudulla yhteiskunnassa on tapahtunut niin suuria muutoksia, että on ollut kaikenlaista muuta mietittävää kuin kansanmusiikkia. Mutta on hyvä muistaa, että myös täällä on ollut paljon pelimanneja. Espoossa pelimannitoiminta oli aikoinaan vilkasta, pelimannit kokoontuivat aina sunnuntaisin Martin Hellströmin luokse Nuuksion Emilsbergiin soittamaan. Vielä 1950-luvulla pelimannitoiminta oli eloisaa.

–Ruotsissa perinteenjatkuminen on ollut hiukan erilaista kuin meillä. Jo 1970-luvulla nuoret lähtivät vanhojen pelimannien luo oppimaan ns. vihreän aallon innoittamina. Suomessa oli varmaan muuta ajateltavaa, toivuttiin sodasta ja rakennettiin maata, ei ehditty ajatella niinkään paljon kansanmusiikin tilannetta. Mutta Suomessa kansanmusiikkijatkumoon jäi pieni kuoppa – ehdittiin menettää monia pelimanneja ennen kuin kansanmusiikin opiskelu pääsi toden teolla käyntiin.

Espoolaisista pelimanneista puhuttaessa nimi Martin Hellström tulee vastaan yhä uudestaan. Hänen muistonsa elää edelleen espoolaisten pelimannien sydämessä ja ohjelmistokin on edelleen aktiivisessa käytössä. Tänä keväänä kaikki pääsevät kuulemaan Hellströmin soittoa, kun hänen vanhoja äänityksiä julkaistaan levyllä Finlands svenska folkmusikinstitutin toimesta.

”Kun viime vuonna sattumalta pääsin käsiksi nuuksiolaisen pelimannin Martin Hellströmin nauhoituksiin, olin ikionnellinen”, kertoo Maria Kalaniemi levyn kansiteksteissä. ”Ensimmäinen ajatukseni oli, että nämä nauhat on saatava siirrettyä cd-formaattiin. Tiesin, että Espoossa on vuosien varrella toiminut todella hienoja pelimanneja ja myös sen, että heidän musiikissaan voi erottaa tiettyjä tyylipiirteitä.”

Nauhoitukset ovat tehneet Martin Hellströmin poika Kaj Hellström. Ajatus oli nauhoittaa soittoa muistoksi lapsille ja lapsenlapsille. Kaj soittaa itse kitaraa osassa kappaleista.

–Pitää tietysti muistaa, että Martin Hellström on nauhoilla soittaessaan jo melko vanha, toteaa Maria Kalaniemi. Kuitenkin hänen soittotyylistään saa todella hyvän kuvan – lyhyt jousenkäyttö, kova asenne ja varioidut jousitukset.

 

    

Hääsoittoa ja hiustenleikkuuta

”Martin Hellström oli viimeinen pääkaupunkiseudulla elänyt pelimanni, joka oli oppinut sekä soittotaitonsa että vanhat perinteiset sävelmät viime vuosisadan lopulla eläneiltä pelimanneilta.”, kirjoittaa Tapani Mäkinen Pelimanni-lehdessä 1/1998. ”Martin Hellströmin isä Emil Hellström (1856–1929) oli myös pelimanni, ja vuonna 1912 hän otti ensimmäisen kerran poikansa mukaan soittamaan Gumbölen kartanon talkootansseihin. Siitä alkoi Martin Hellströmin pitkä ura aina vuoteen 1988 saakka.”

Seija Lohikoski on vihkosessa ”Nuuksion kyläpelimannit Emil ja Martin Hellström” kertonut laajemmin Hellströmin perhetaustasta. Martin Hellström, lempinimeltään Macko, kuuli runsaasti pelimannien soittoa kotonaan Emilsbergissä jo aivan pienenä. Hän tapaili sävelmiä korvakuulolta ja oppi myöhemmin myös nuotintamaan niitä. Isä Emil oli puuseppä, joka kärryjen ja rekien ohessa rakensi myös viuluja, mm. pojalleen Martinille. Iän myötä Emilin sormet kangistuivat puusepän töistä niin että nuori Martin sai yhä enemmän soittokeikkoja talkoo- ja nurkkatansseissa, jopa pari kertaa viikossa, sekä häissä ja iltamissa. Vuonna 1920 Martin Hellström meni parturikouluun ja toimi useita vuosia parturina Helsingin Hakaniemessä. Sen jälkeen hän perusti Espoon Kauklahteen oman parturiliikkeen ja sodan jälkeen hän otti asiakkaita vastaan kotonaan Emilsbergissä, Nuuksiossa.

”Martin arveli isänsä ohjelmistossa olleen kolmisenkymmentä kappaletta eli ’lootia’”, kertoo Lohikoski kirjassaan. ”Marsseja ei ollut eikä juuri katrilleja tai menuetteja. Macko on merkinnyt pieneen nuottikirjaansa Jullelta [Julius Eklund], isältään ja muiltakin oppimiaan kappaleita. Keskellä yötä saattoi vanha pelimannisävel tulla hänen mieleensä. Ei siinä auttaut muuta kuin nousta ylös ja ottaa viulu, kynä ja nuottivihko esille ja kirjoittaa sävelet muistiin. Martin kirjoitti kappaleista muutaman alkutahdin ilman etumerkintää viivastolle, nuottiviivaston reunaan hän merkitsi järjestysnumeron, jota voisi kutsua vaikka opusnumeroksi. Sitten vielä perään merkintä keneltä kappale on opittu. Kun kysyy Mackolta omista sävellyksistä, hän kieltää tehneensä niitä.”

Tapani Mäkinen kertoo Pelimanni-lehdessä siitä, miten Martin Hellström palasi parrasvaloihin:
”Martin Hellströmin julkisesta esiintymisestä oli kulunut noin parikymmentä vuotta, kun hänet vuonna 1975 ’löydettiin’ uudelleen. Siitä voidaan sanoa, että se oli onnellinen sattuma. Kesällä 1975 TV1 kuvasi kansanmusiikin ja -tanssin tapahtumia eri puolella Suomea. TV-ohjelman nimenä oli ’Suomi soi’. Yhdeksi kohteeksi oli valittu Bembölessä sijaitseva Espoon kotiseutumuseo Glims. 10.6.1975 Länsiväylä-lehdessä Pentti Pirhonen kirjoitti, että ’TV1:n musiikkiohjelman suunnittelijat kokivat hienoisen pettymyksen, kun saivat tietää, ettei Espoossa enää elä ainoatakaan periytyvästi taitoaan hallitseva kansansoittajaa’. Pentti Pirhonen jatkoi vielä: ’Nyt tietysti sanotaan, että kun on Tapiolan kuoro, Retuperän WBK, palkittua arkkitehtuuria ja Nesteen pääkonttori, niin ei yhtä pelimannia ole syytä surra. Voihan sitä paitsi jonkun nuoremman tuontitavaran pukea ja maskeerata.’

Tähän kirjoitukseen vastasi Pelimannikilta ry:n puuhamies Paavo Tamminen 26.6.1975 ilmestyneessä Länsiväylässä. Tamminen oli käynyt Hellströmin luona ja kirjoitti hänestä pienen jutun Länsiväylään. Tamminen totesi, että kyllä löytyy vuosisataisia sävelmiä soittava pelimanni Espoosta. Lehtikirjoituksessa oli myös ajo-ohje Hellströmille: ’Tulkaa ohi Bembölen kahvituvan vanhaa Turkutietä kunnes vasemmalla on kasvihuoneen rauniot. Siinä vastapäätä on keltainen Hellströmin talo.’ Näiden ajo-ohjeiden mukaan Timo Koski ja allekirjoittanut löysivät Hellströmin luokse 30. kesäkuuta 1975. Martin Hellström saatiin mukaan Glimsissä kuvattuun TV-ohjelmaan. Ei tarvinnut pukea ja maskeerata nuorempaa tuontitavaraa.”

 

Perinne eteenpäin

Vuonna 1975 perustettu Leikarit-yhtye on pyrkinyt viemään eteenpäin vanhaa espoolaista perinnettä. Martin Hellströmin soittamia kappaleita tallennettiin ja nuotinnettiin. Leikarit levyttivät tätä espoolaista musiikkiaarretta ja tekivät myös nuottikirjan, jossa on monta Hellströmin soittamaa kappaletta.

”Vuonna 1978 Martin Hellströmistä tuli Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen oltermanni Uudeltamaalta”, kirjoittaa Tapani Mäkinen. ”Samana vuonna alettiin Nuuksion Stenhallassa järjestää konsertteja nimellä ’Pelimannin syntymäpäivät’. Konsertit pidettiin aina syyskuun viimeisenä sunnuntaina, joka on lähellä Martin Hellströmin syntymäpäivää 26.9. Martin Hellström oli aina itse mukana soittamassa. Viimeisen kerran hän soitti vuonna 1985, jolloin hän oli 87-vuotias. Hellströmin kuoleman jälkeen vuodesta 1988 lähtien konserttien nimenä on ollut ’Hellströmin syyssoitto’, ja ne pyritään edelleen pitämään syyskuun viimeisenä sunnuntaina.”

Seija Lohikoski kertoo kirjassaan:
”Leikarit ovat olleet soittamassa kansanmusiikkia myös ulkomailla, aina Koreassa asti. Tästä puhuttaessa Macko totesi: ’Ei ne vanhat nuuksiolaiset äijät olisi ikinä uskoneet, että heidän polkkian ulkomaillakin soitellaan. Kyllä Eklundin Jullekin olisi ihmetellyt.’”

 

Tove Djupsjöbacka

 

Martin Hellströmin arkistolevy julkaistaan tiistaina 8.4. JuuriJuhlan Espoolaisessa illassa Lagstads hembygdsgårdissa, Vanha Lagstadintie 4 klo 19. Esiintyjinä Leikarit ja Meiskarit.
Levyn julkaisee Finlands svenska folkmusikinstitut.

 

Lähteet:

Tapani Mäkinen: ”Martin Hellströmin syntymästä 100 vuotta”. Pelimanni 1/1998.

Seija Lohikoski: ”Nuuksion kyläpelimannit Emil ja Martin Hellström”. Julk. Nuuksion Omakotiyhdistys ry, 1994.

Leikarit Nuottivihko II: Hellströmin nuottikirja. Julk. Leikarit 1997.